Rabindranath R. Maharaj ja Dave Hunt: Gurun kuolema

 

 Tämä kirja on julkaistu alunperin vuonna 1977 ja se on suomennettu vuonna 1993. 

Nuori Rabi asuu Trinidadissa ja hänen isäänsä palvotaan suurena miehenä, koska muiden mukaan hän on avatar. Perheen isä elää joogatranssissa, koska hän on ns.sammuttanut aistinsa. Rabin äiti hoitaa aviomiestään, joka ei enää havahdu mihinkään. Lopulta isä mystisesti kuolee. Sitten äiti jättää Rabin. Rabilla on suuria paineita olla yhtä suuri hindu kuin hänen isänsä oli. Hän seuraa isänsä jalanjälkiä omassa elämässään.  

Lapsena häntä jo palvotaan, Rabi on käsittääkseni tiukka vegaani ja lisäksi bramiini. (Kirjan takaosassa on selitykset sanoille). Rabin raivokohtaukset menevät lopulta siihen pisteeseen, että kerran hän melkein murhaa tätinsä. Rabin pyhä eläin eli lehmä hyökkää, ja tuolloin poika miettii mistä kaikessa on kyse. Varsinkin kun sukulaisten yhteisessä talossa tapahtuu selittämättömiä asioita ja Rabille itselleen tapahtuu onnettomuuksia, jotka vievät hänet lähelle kuolemanvaaraa. 

Rabi käy koulua ja päätyy Queen's Royal Collegeen, jossa hän saa selitttää hinduismia ikätovereilleen. Eräässä tilaisuudessa palvottu Rabi yrittää siunata köyhää naista, kunnes hän kuulee Jumalan äänen puhuttelevan häntä. Rabi, joka käyttää aikansa joogaan, mantroihin, sekä meditaatioon rukouskammiossaan, tuntee tuskallisen ristiriitaisia tunteita elämäänsä kohtaan.

Sivulta 55 löytyy kuvaus Rabin kokemuksista tarkemmin:

Päivittäisen mietiskelyn aikana aloin nähdä psykedeelisiä värejä, kuulla epätodellista musiikkia ja jopa siirtyä eksoottisille planeetoille, joissa jumalat keskustelivat kanssani rohkaisten minua nousemaan vielä korkeammille tietoisuuden asteille. Toisinaan kohtasin transsitilassa samoja kauhistavia demoniolentoja, joiden kuvia on buddhalaisissa, hindulaisissa ja shintolaisissa temppeleissä. Isääni ohjanneet voimat ohjasivat nyt minua.

Erään Shantin koulutoveri Molli saapuu Rabin luokse juttelemaan, ja kertoo rakkauden Jumalasta. Rabi puolustaa omaa uskontoaan. Läpimurto Rabin elämässä tapahtuu, kun Ramkair, Krishna ja Rabi lähtevät yhdessä Couvaan evankelioimiskokoukseen. Rabi tulee uskoon. Yksi toisensa jälkeen ihmiset tulevat uskoon myös sukulaisten talossa. Kirjassa ihanan puhdistava kohta on se, kuinka talon väki polttaa pihalla kaikki hindutavarat, jumalapatsaat, kaiken joka muistuttaa entisestä elämästä. Rukouskammio tyhjennetään täysin. 

Rabille tärkeä sukulainen, Nanee joka menetti ajat sitten kykynsä kävellä, kävelee taas! Jeesuksen voima on ihmeellinen. Rabi jättää lääkärinopinnot lähteäkseen ulkomaille ja lopulta teologiseen koulutukseen. Surukseen hän huomaa, että monet länsimaiset ihmiset ajautuvat idän mystiikkaan varsinkin huumeiden kautta. Rabi muiden uskovien kanssa ajaa ulos pahoja henkiä ihmisistä ja he auttavat muiden tahojen hylkäämiä huumeidenkäyttäjiä kohti pelastusta. 

Rabi tuntee rukoillessaan, että hänen pitää matkustaa jouluksi Trinidadiin läheisten luo. Hän tapaa eri yhteyksissä myös äitinsä, joka on edelleen syvästi hindu. Rabi antaa äidilleen lahjaksi oman Raamatun. 

Gurun kuolema on oiva lukukokemus kaikille, jotka haluavat lukea kuinka hindu kääntyy kristityksi ja antaa elämänsä Jeesukselle. Samalla se on varoitus joogasta ja meditaatiosta. Onko joku muukin lukenut tämän kirjan?         

Samaa Habib ja Bodie Thoene: Kasvokkain Jeesuksen kanssa

 

Tämä on minulle tärkeä kirja, jonka olen lukenut jo monta kertaa. Samaa Habibin elämä kristittynä on niin esimerkillinen! Kirja on julkaistu vuonna 2014 ja siinä on 286 sivua. Uskoisin että tämä löytyy varsin laajalti kirjastoistakin. Haluan esitellä tätä kirjaa yrittäen kuitenkin olla paljastamatta mitään liikaa niin että lukukokemus säilyy tuoreena.

Kuten kirjan etukansi kertoo, niin tämä tositarina kertoo, kuinka Samaa Habib kohtaa Jeesuksen. Kirjan rakenne oli hyvin tehty, niin että päähenkilön elämästä halusi tietää koko ajan lisää. Samaan elämästä käytiin taistelua jo ennen varsinaista syntymää. Tästä lisää itse kirjassa. 

Samaa Habib sai syntyessään nimen Mariam. Mariamin suurperheessä on vanhempien lisäksi yhteensä 6 tytärtä ja 3 eloon jäänyttä poikaa, sillä yksi pojista ei selviytynyt. Mariam varttuu Lähi-idän sekä länsimaisen kulttuurin sekoituksessa. Mariamin kotimaassa 98% ihmisistä on muslimeja, Koko kirjan ajan yritin arvuutella mistä maasta on kyse, mutta en päässyt selkeään lopputulokseen. Mitä mieltä blogini lukijat ovat tästä, mihin maahan tämä kirja sijoittuu?

Mariam on palava muslimi ja hän lausuu rukouksia Allahille enemmän kuin 5 kertaa päivässä, mutta ei koskaan saa vastauksia. Tämä on monologia, ei dialogia. Mariam on 10 vuotta vanha kun sisällissota puhkeaa. Koko perhe selviytyy ihmeellisesti kaikesta, jopa nälänhädästä. Sisällissodan aikana Mariam huutaa epätoivoisen rukouksen Allahin sijaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalalle, Luoja-Jumalalle. Vastauksena on tyyneyttä ja helpotuksen tunnetta, ja kokemus saa Mariamin miettimään omaa elämäänsä muslimina. 

Urheilullinen tyttö jatkaa harrastuksiaan ja saa harrastusten kautta opetusta kristinuskosta. 14-vuotiaana hän lähtee seurakuntaan yhdessä ystävänsä Gamilan kanssa. Tuolloin tapahtuu paljon! Molemmat antavat elämänsä Jeesukselle. Tämän upean käänteen jälkeen kirjassa tulee tärkeä kohta: (sivulta 97)

Olin aina tuntenut, että elämästäni puuttui jotakin, mutta en ollut yrityksistäni huolimatta päässyt selvyyteen siitä, mitä se oli. Nyt tiesin, että vain Jeesuksessa oli se rauha, jota olin kaivannut.

Uskoontulosta vaikeudet sitten alkavat. Mariam lopettaa musliminaisen ulkoiset tunnusmerkit huivia myöten ja koska hänellä on uusi identiteetti, Jumala ilmoittaa hänelle ja profetoivan Muniran suusta että hänellä on myös uusi nimi! (Raamatussa kerrotaan kuinka Jumalan nainen tai mies saa uuden nimen). Mariamin uusi nimi on Samaa, joka merkitsee taivasta ja paratiisia. Perheellä on tässä totuttelemista! Jeesus myös parantaa Samaan terveyden, jolloin ulkopuolisilla on ihmettelemistä. 

Siemenet kasvavat eli 13.luku sivulta 135 sisältää koskettavan kohdan: 

Nyt kun tiesin, että Jeesus oli Herrani, taivas oli totta ja että jonakin päivänä menisin sinne, en halunnut mennä sinne yksin. Rukoilin päivittäin, että Pyhä Henki puhuisi perheenjäsenilleni ja pehmittäisi heidän sydäntään. Rukoilin tosissani äitini, isäni, veljieni ja sisarieni puolesta. 

Lopulta Samaa kastetaan kauniina päivänä järvessä. Muslimiyhteisö hylkää kristityt, vääräuskoiset. Samaa ja siskot elävät kunniamurhan pelossa. Rajua väkivaltaa perheen miesten toimesta ja vainoa päivittäin.  

Samaa kuolee seurakuntaan kohdistuvassa pommi-iskussa, kohtaa Jeesuksen Kristuksen sekä palaa takaisin elävien kirjoihin. Entä kuinka käy pommittajien? Saadaanko heidät kiinni ja mitä tapahtuu? Lukija sen tietää. Kuulemma muslimi, joka kääntyy kristityksi on radikaali uskossaan. Samaa pitää paastoa elämäntapana, Jumalaa kuunnellen. Kirjassa on hengästyttävän paljon tapahtumia. Naisen näkökulmasta kirja on inspiroiva! Entä kuinka käy Samaan perheen, jonka puolesta hän jatkuvasti rukoilee? Lukija tietää.   

Samaan suuri haave on päästä Amerikkaan opiskelemaan. Kuinka lopulta käy ja mihin suuntaan nuoren naisen elämän kulkee? Kannattaa lukea koko kirja! Kirjassa Samaa Habib nimittäin kertoo, mikä on hänen tehtävänsä täällä maan päällä. Kirjan loppuosan voisi hyvin tiivistää näin: Jeesus on tulossa pian takaisin. Seurakunta on Kristuksen rakkauden lähettiläitä. Muista iankaikkisuus ja Taivasnäkökulma! 

Henkeäsalpaavan tärkeä lukukokemus vainotuista seurakunnista ja yksittäisistä kristityistä, joiden puolesta tulisi rukoilla. Vainot kristittyjä kohtaan ovat hyvin ankaria tietyissä maissa tänäkin päivänä. Kidutusta, kokonaan yhteisön ulkopuolelle jättämistä, jopa kuolema.

Mitä ajatuksia tämä kirja herättää lukijoissa? Keskustellaan!